Mies ei mielellään lähde liikkeisiin kiertämään – miksi shoppailu ei sytytä?

Shoppailu jakaa mielipiteet – aika usein tasan kahtia. Mikäli tuotteen ostaa, maksaa tuotteen sisäänostohinnan lisäksi verot, palvelusta ja tuotteen kokeilumahdollisuudesta – samoin kuin kaikkien muiden shoppailijoiden palvelusta ja kokeilumahdollisuudesta. Esimerkiksi hyvää vaatetta on vaikeaa ja harvinaista löytää kokeilematta tuotetta – se on korvaamaton apu oman tyylin löytämisessä. Lisäksi shoppailussa maksaa ajassa – eli shoppailuun käytetty aika on pois jostain muusta – mutta se ei haitanne, jos shoppailusta pitää erityisen paljon.

Shoppailu ei miestä sytytä

Shoppaileva mies karhuuntuu

Ostoskeskusten vaateliikkeissä näyttää liikkuvan enemmän naisia kuin miehiä. Äidit, siskot ja kaverukset parveilevat kaikissa liikekeskusten vaatemyymälöissä etsien juuri sitä itseä ihastuttavaa tuotetta – ja käyttävät siihen tuntikaupalla aikaa. Shoppailu on selvästi eräänlainen sosiaalisuuden muoto. Miehiä näkyy harvakseltaan. Muutama poika koluaa miestenvaateliikkeitä, ja jurot suomea puhuvat uroot ovat usein naisen seurassa merkittävästi vähemmän iloisen näköisenä. Miehelle tämä ei ole mikään mysteeri – shoppailu on melkoinen rangaistus. Blogaajalle tuttua standardishoppailua on jonkun toisen kanssa shoppailu, jossa joutuu tuntikausia istumaan tai seisoskelemaan aloillaan. Siinä ohessa katsotaan muutamaa vaatekappaletta parinkymmenen sekunnin ajan ennen seuraavaa minuuttien odotusta ja seuraavaa vaatekappaleen esittelyä. Toinen shoppailun muoto on mennä itse sinne pukukoppiin ja kokeilla erilaisia vaatteita – eikä sekään oikein innosta, mutta joskus on ilmeisesti pakko. Silloinkin seurassa on joku muu tai myyjä ainakin juttelee iloisesti ja yrittää auttaa parhaansa mukaan, jos liikkeessä ei ole ruuhkaa.

Erikoisinta tässä shoppailuun tympääntymisessä on se, että kirjoitan blogia pukeutumisesta. Miten siis en nauti vaateostoksista? Miehen elämä on näkökulmastani sangen tyytyväistä tavallisuutta, jossa eteen sattuva ongelma korjataan ja elämä jatkuu entiseen tapaan. Shoppailu on siten jonkinlainen rituaali ongelmien keksimiseen: “Vaatteita esitellään yksi kerrallaan todennäköisesti ilman mahdollisuutta hahmottaa kokonaisuutta, koska ne yhdet ihan kivat housut nyt vain ovat siellä toisessa kaupassa, mutta tämän paidan kanssa ne voisivat olla ihan toimivat. Voisin tietysti ostaa jomman kumman ja käydä toisessa kaupassa taas kokeilemassa, että sopivatko tuotteet yhteen ja jos eivät, voin palauttaa jo ostamani tuotteen… mitä jos jättäisin koko homman sittenkin väliin.” Tämän verran innostusta saan itsestäni vaateostoksilla. Sen kiirastulen kun kestää omalla kohdallaan, niin ei nappaa kertaakaan lähteä shoppailemaan kenenkään seuraksi ainakaan vapaaehtoisesti – tällä tavalla kauniisti kärjistäen. Poikkeustapauksia tietysti on, mutta saatte käyttää mielikuvitustanne niiden suhteen.

Onko shoppailu sitten aina ikävää?

Shoppailu voi tuottaa hyviä löytöjä

Shoppailuhan toki voi olla kivaa, jos jokin löytö yllättää positiivisesti. Olin kaverini muuttoapuna ja pistäydyimme IKEAssa. Löysin valaisinosastolta hienon lampun. Minulla ei kuitenkaan ollut tarvetta sille, joten valaisin jäi ostamatta. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja kävin IKEAssa toisen kaverini kanssa. Lamput olivat loppuneet. Kuukautta myöhemmin tyttöystäväni löysi lampun “poistoja”-osastolta – entinen mallikappale valmiiksi koottuna ilman mitään vikoja – ja osti sen minulle syntymäpäivälahjaksi. Olin ja olen edelleen tyytyväinen.

Miehet eivät pidä tyylikkyydestä, vaatteista, pukeutumisesta tai edes hyvältä näyttämisestä. Näinköhän? No ei näin. Miehet aivan varmasti haluavat näyttää hyvältä ja tuntea olonsa mukaviksi vaatteissaan. Lähde: olen mies ja olen jutellut muille miehille aiheen tiimoilta. Ongelmaksi muodostuu shoppailu eli sellainen toiminto, jossa ei voi nopeasti hoitaa epämieluisaa asiaa edes tyydyttävällä tuloksella. Siihen on uhrattava aikaa ja kuunneltava toisen ihmisen kritiikkiä – vaikka se osuisi kuinka kohdalleen. Kun sopiva vaatekappale ehkä löytyy ja se tuntuu käytössä hyvältä, siitä saatetaan pitää kiinni hyvin pitkään. Monille miehille rakkaiksi muodostuvat esimerkiksi bokserit, joihin ehtii tulla käyttöikänsä aikana jopa reikiä. Jotkut t-paidat pysyvät kaapissa yli kymmenen vuotta. Shoppailua ja sen sisältämää välttämätöntä empiiristä kokeilua yksittäisistä vaatekappaleista ei voi oikein korvata millään.

Esimerkki: Ostin vuonna 2004 Haglöfssin mustat vaellushousut, enkä ole ennen tai sen jälkeen löytänyt samanlaisia tai vastaavan erinomaisia housuja mistään – en edes näkemällä vaivaa käymällä Ruotsissa Haglöfssin tehtaanmyymälässä tai kysymällä sähköpostitse keskusvarastosta samanlaisista. Olen siis hyvin kiintynyt noihin vieläkin käyttökelpoisiin housuihini. (Ei muuten ihme, että niitä ei enää valmisteta, kun ovat liian hyviä ja kestäviä.)

Tämä taitaa olla vakioilme, jos shoppailun onnistuu välttämään

Onneksi shoppailun tuskaa voi helpottaa ainakin shoppailun jälkeen siten, että merkitsee itselleen ylös mitä osti mahdollisimman tarkoin tiedoin ja ehkä ottamalla valokuvan tuotteesta. Vastaavan löytäminen on sitten myöhemmin helpompaa – parhaassa tapauksessa hyvänkään tuotteen valmistamista ei lopeteta, vaan sen löytää esimerkiksi Internetistä ja saa tilaamalla kotiinsa – halvemmalla kuin kaupasta. Omia suosikkejani on mm. ebay, josta löytää helposti sekä kauppaketjujen myymää tavaraa, että yksityisten ihmisten ylijäämätuotteita. Jos sieltä löytyy tuttu ja turvallinen tuote, jota on esimerkiksi sovittanut jo aiemmin, voi sen kuluttajansuojan osittain hylkäämällä tilata hyvillä mielin. Kuluttajansuojakokemuksista kirjoitan myöhemmin lisää. Netistä ja varsinkin ulkomailta ostaminen on tietenkin aivan hirveän kauhean kamalaa kansantaloudelle, kun ei mennä kauppaan ostamaan samaa tuotetta kalliimmalla. Ei kiinnosta – shoppailu on kamalaa. Shoppailun sijasta voi esimerkiksi nauttia kuohuviinistä.