Vaatteet ja pukeutumisen syvällisyys
Istuin torstaina syömässä Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen UniCafessa herkullista hernekeittoa. Jälkiruokapannarin onnistuin laiskuuttani leikkaamaan siten, että pala sitä tippui paidalleni. Lähes uudenveroinen toinen violetti paitani sai tummemmanvioletin jäljen vasemman vatsamakkaran kaveriksi. Parempi puoliskoni jututti yhteistä opiskelutoveriamme ja ystäväämme ja tuli keskustelun lomassa maininneeksi blogini. Ystävämme alkoi (varmasti hyväntahtoisesti) nauramaan. Kieltämättä epätodennäköinen yhtälö kaltaisestani tavallisesta tallaajasta vaatetusta koskevassa blogimaailmassa yllättää varmaan aika monet tuntemani ihmiset. Tilanne sai minut kuitenkin pohtimaan pukeutumisen perimmäisiä syitä. Onko muoti, pukeutuminen ja vaatteiden selektiivinen valinta pinnallista?
Pukeutumisen historia
Vaatetus lienee kaikille tuttua. Uskallan väittää, että jokainen meistä syntyy alasti ja ensimmäisen 24 tunnin aikana vaatteet on jo joku vetänyt yllemme. Ympäristö ja olosuhteet vaativat kulloinkin hieman toisistaan poikkeavaa vaatetusta, mutta on silti vain ihmiselle ominaista varsinaisesti valita päivittäinen turkkinsa. Antropologisesti ihminen tarvitsee vaatteita siis sääsuojaksi ja sopeutuakseen paremmin vaihteleviin ympäristöoloihin, joista tuntemamme eläimet selviävät pörhenetelemällä turkkiaan tai sulkiaan. Ihminen ei kuitenkaan lähes hyödyttömällä karvoituksellaan pärjää kovinkaan suuressa skaalassa sääilmiöitä ja lämpötiloja, joten sopeutumista säädetään ikään kuin fiiliksen mukaan vetämällä jokaista viittä astetta alle 25 celsiuksen uutta vaatekappaletta päälle (vaihtelee varmaan yksilöittäin).
Pukeutumisen tehtävä
Mikä sitten saa ihmisen pukeutumaan tietyn muodin mukaan, jos kyseessä on vain sopeutumista edistävä toiminto? Kysymys on varmaan moniulotteisempi, kuin mihin osaan elämäni aikana vastata, mutta eräänlainen erottuminen on tietysti evolutiivisesti palkitsevaa. Pukeutuminen yleisesti hyväksytyllä tyylillä on sosiaalisesti järkevää – ei erotu joukosta liiaksi ja saa esimerkiksi hyljeksintää ja halveksintaa osakseen. Erityisen siistillä pukeutumisella voi saada osakseen ihailua, ja pukeutumalla tietyn tyylin mukaisesti voi ilmaista kuuluvansa johonkin sosiaaliseen piiriin tai ilmoittaa tuntevansa kuuluvuutta alakulttuuriin.
Muoti, pukeutuminen ja vaatteiden selektiivinen valinta
Muoti ja sitä ympäröivä kulttuuri luo valtaosan nykyisin nähtävillä olevista vaatteista ja niiden yhdistelmistä – ainakin siis jos Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvaa on uskominen. Tavallaan kaikki vaatteet luodaan jonkinlaisen idean kautta. Jokainen hyvä idea tulee sitten jäljitellyksi ja niin edelleen. Jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä mikä sopii ja mikä ei. Erilaiset väriyhdistelmät ovat joillekin no-no ja toisille taas edes tietystä materiaalista valmistetut vaatteet ovat mahdottomia ajatella. Tätä kaikkea on muoti – massojen käsitys siitä mikä sopii; ja se lienee vahvasti fabrikoitua ajattelua.
Pukeutumista taas on kaikki vaatteiden päälle vetäminen. Siihen voi sisältyä ympäristöön soveltuvan vaatetuksen selektiivinen valinta. Kukin laittaa varmaan kuntosalille tai muuhun urheiluharrastukseen hieman erilaiset vaatteet verrattuna vaikka pystybaariin – tai no onhan niitä verkkareita nähty kaikkialla. Ainakin tanssilattialla ja vaelluksella pidetään kovin erilaisia vaatteita. Molemmat valitaan varmaan kotona, oletuksella tulevasta ympäristöstä. Tavallaan kyse on siis nimenomaan sopeutumisesta. Kaikki pukeutuminen on sopeutumista – joko ideaan, ympäristöön, sosiaaliseen tilanteeseen tai johonkin vastaavaan vähintäänkin abstraktiin kategoriaan.
Täysin nimettömänä pysyvä vapaaehtoinen kuvattava Laura, jonka vaatteet sopivat hyvin kuvaustilanteeseen.
Miksi valitsemme vaatteet?
Vaatteiden valinta olisi kaikille helppoa, jos siihen ei liitettäisi niin kovia ennakkoluuloja. Esimerkkejä erottumisen käytännöllisyydestä vilisee silmissäni lähinnä sotakenttien muodossa. Kauhean näppärää, että osa porukasta pitää sinistä ja osa punaista nuttua, niin tietää ainakin ketä lyödä. Toisaalta luokkaeron korostaminen on ollut kautta historian rikkaiden lempiharrastus. Itse tohtisin nähdä kaikki hyvin pukeutuneena ja tilanteeseen sopivissa siisteissä asukokonaisuuksissa, mutta siitäpä ei kukaan piittaa – ja hyvä niin!
Sopivissa vaatteissa me tunnemme olevamme itsemme. Jos vaatteet ovat myös muiden mielestä meille sopivat, he palkitsevat meitä huomiolla tai hymyillä, katseilla, kehuvilla lausahduksilla ja vaikka ihastuneilla huokauksilla. Vaatteet rakentavat meille imagon, tietynlaisen puskurin todellisen alastoman itsemme ja kanssaihmistemme väliin ja sitä muuria useimmat meistä kunnioittavat tiedostamattomalla tasolla. Kun pukeudun siististi, olen siisti. Kun pukeudun huppariin ja lökäreihin ja painelen tuttujen pariin, eivät he ole moksiskaan, sillä kaikilla on jo valmis käsitys – tai ennakkoluulo – kyvystäni toimia sosiaalisesti heidän kanssaan. Tuntemattomat tietysti saattavat suhtautua minuun lökäreihin ja huppariin sonnustautuvana kaljuna, 182 senttisenä, 90 kiloisena, 26-vuotiaana pojankloppina, jolta saatan vaikuttaa edellä mainituissa vaatteissa. Kun taas tavallisesti ylläni on kauluspaita ja siistit housut, eivät ihmiset juuri vaihda kadunpuolta tai suhtaudu muuten mielestäni tarpeettomalla varauksella.
Siisteissä vaatteissa ihminen on helposti lähestyttävä, avoimempi sosiaaliseen vaihdantaan – pukeutumisesta näkee valmiuden sosiaalisuuteen. Valinnan kautta niin sosiaalinen ihminen saa palkintonsa valinnastaan, eli normaalia positiivisesti varautunutta sosiaalista kanssakäymistä. Positiivisessa kanssakäymisessä vaikuttava ihminen kokee hyvää itsetuntoa ja itsevarmuutta, joka heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. Vaatteet on sun aatteet? Ennemmin vaatteet on ikkuna kykyyn toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja osoitus älykkyydestä varautua tilanteen vaatimalla varustuksella.
Vaatteet ovat myös muistoja – kokemusia joita elämme uudestaan. Ne tuottavat meille jonkin tutun tunteen, jonka haluamme kokea ja siten ne muodostavat identiteettiä, jota haluamme viestittää myös muille. Vaatteet kertovat arvoistamme ja liittävät meidät siten osaksi suurempaa – jopa globaalia – kokonaisuutta. Vaatteet samalla tavalla myös peittävät minuuttamme, suojaavat sellaista osaa itsestämme, jota emme paljasta tai halua paljastaa. Vaatteet ovat tavallaan lähtemätön osa valitsijaansa.