Vaatteiden sopivuus ja istuminen

Ehdin aiemmin kirjoittaa sivun erilaisista pukukoodeista. Vaatteiden tyylillinen soveltuvuus tilanteeseen vaatii kuitenkin kaverikseen sopivan kokoiset vaatteet, joiden leikkauksen täytyy lisäksi sopia kantajalleen. Valtavaa erottelua perinteisessä suomalaisessa vaatekulttuurissa ei ole, vaan tyylillisesti myytävät vaatteet sopivat usein hyvin suomalaiseen arkiharmauteen. On olemassa piristäviä tyylikkäitä vaatevalintoja, jotka eivät mene riikinkukkoiluksi, mutta harmaata ja kirjavaa on valtavasti tyylikkyyttä enemmän.

Isomassaisella painonvaihtelut näkyvät vähintäänkin yhtä hyvin lihaskimpuksi muuttuneella luikulla – molemmissa tapauksissa usein huonolla tavalla; muutama päivä sitten viikonlopun hesaria lukiessani näin mainoksen, jossa lihava mieshenkilö oli mainoskuvassa jopa hänelle liian suuri puku päällään. Vaatteiden kavennus olisi todennäköisesti tullut lehtimainosta halvemmaksi. Eniten varmaan mainostamisen tehosta kertoo se, että kuluttajana en muista edes firmaa tai mainostettavaa asiaa, vaan miehen jolla oli säkkimäinen puku yllään. Vastaesimerkkinä eiliseltä oli kesän aikana massaansa kasvattanut yliopisto-opiskelija, joka on näkynyt muutamaan kertaan salilla samaan aikaan kanssani. Opiskelijaelämän huonoihin puoliin kuuluu vaateostosten hintavuus. Kymmenen kiloa vähemmän aiemmin painanut miehenalku oli liian tiukoissa vaatteissaan pursuava köntti, jolle vaatteiden sopivuus ja istuminen eivät olleet prioriteettejä.

Painon vaihdellessa hormoneista, ruokavaliomuutoksista tai yleensä vain elämästä johtuen ei toki tarvitse kerran kuukaudessa uusia garderobin sisältöä. Isoa pukua ainakin kannattaa uskottavuuden vuoksi kaventaa, mutta nykyisin ihan tyylikkäät hupparit pelastavat paljon painonvaihtelun aikana. Rento pukeutuminen myös arkipäivään on täysin sallittua ja senkin kanssa voi tyylitellä itseään hyvin.

Alla oleva haalarikuva on omakohtainen esimerkkini siitä, miten päälle sopimatonta vaatekappaletta voi tuunata muulla asuvalinnalla. Haalaria voi pitää sekä kokovartalomallina että pelkkinä housunpäällisinä. Ranskalaistyylinen kalvosinnappikauluspaita ei suinkaan ole välttämätön lisä haalarin kanssa käytettäväksi, mutta mielestäni se nostaa asusteen tyylikkyyttä sen verran, että uskottavuus säilyy vaikka vähän klassisempaan pukuun sonnustautuneelle yliopiston rehtorille puhuisikin. Akatemiakulttuurissa toimiva henkilö ymmärtää hyvin haalarin käyttöä, mutta arvostaa kuitenkin esimerkiksi yliopiston avajaisten eteen nähtyä vaivaa yrittää näyttää arvokkaalta. Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla on tavallista, että ne opiskelijat jotka osallistuvat jonkin osa-alueen järjestämiseen, pitävät haalaria yllään. He ovat ikään kuin avajaiskarnevaalien henkilökuntaa – ilman ikäviä työssäkäyvien rajoitteita – tai palkkaa.

Paidan violetit raidat ovat aavistuksen haalaria vaaleammat, joten paita erottuu, mutta ei suinkaan ole kokonaisuuteen sopimaton. Palaan todennäköisesti haalarin käyttöön myöhemmissä kirjoituksissani, mutta tämä olkoon esimerkkinä asuvalintojen moninaisuuksista. Lähtökohtaisesti ja opiskelijoita tarkasteltaessa haalarit eivät sovi kenellekään erityisen hyvin. Sarjatuotantona tilatut saksalaisten tehtaiden suoja-asujen jälkeläiset kärsivät järkevän suunnittelun puutteesta siinä missä kirahvin kaulakin. Pullotaskut ja työkalulenkit saa onneksi vaatteisiin myös jälkiasennuksena.

Asu koostuu seuraavista Vaatekaapin artikkeleista:

• Violetti-valkoraitainen kauluspaita
• kalvosinnapit (metalli, musta ympyrä keskellä)
• Opiskelijahaalari
• Paksu musta nahkavyö
• Camel Activen kengät (Gore-Tex)
• Kirkkaanteräksinen rannekello, punainen kellolevy

Vaatekaaapin sisältöä on päivitetty melkolailla tämän postauksen yhteydessä, eli kannattanee pistäytyä myös siellä.